Ja vuorossa on jo päivän toinen kirjoitus. Syynä eilisen postauksen siirtymiselle oli siis luonnollisestikin venähtänyt baari-ilta, joka alkoi jo lauantaina iltapäivästä. Samalla odottava mies löysi raskaudesta parikin uutta hyvää puolta: ainakaan seuraavaan vajaaseen vuoteen ei tarvitse keskustella sukujuhlien, viikonloppureissujen ja muiden kissanristiäisten yhteydessä kuskista. Lisäksi ehkäisystä huolehtiminen muuttui tarpeettomaksi. Tosin tämä on kyseenalainen etu, koska selväsitikään tässä asiassa ei mallioppilaita olla viime aikoina oltu.
Viikonlopun aikana mielen on vallannut lähes zeniläinen tyyneys raskauden osalta. Ehkä se on luottamusta siihen, että kaikki menee hyvin ja tilannteesta kuin tilanteesta selvitään, ehkä aivot kieltävät asian olemassaolon kun mitään näkyvää todistetta ei ole vielä asiasta muistuttamassa. Samalla jossain takaraivossa kuitenkin tykyttää ajatus siitä, että ennemmin tai myöhemmin elämä tulee muuttumaan radikaalisti nykyisestä. Koska asia iskee seuraavan kerran päälle? Kun asiasta kerrotaan vanhemmille? Ensimmäisessä ultrassa? Kun kaverit kuulevat? Kun (avovaimon)vatsa alkaa kasvaa näkyvästi? Sitä odotellessa.
Päivän musiikkivalinta:
Pink Floyd - Wish you were here
Päivän ruokasuositus:
Kanakiusaus. Helppoa, hyvää ja valmistuu lähes itsestään.
Päivän treeni:
Lihashuolto, 60 min
Avovaimon selittämättömien itkukohtausten määrä: 6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti